Paratiisille kunniamaininta Thalia-gaalassa

Paratiisi -esitys sai raadin kunniamaininnan teatterialan järjestöjen vuotuisessa palkitsemistapahtumassa Thalia-gaalassa 11.3.2012. Paratiisi oli viiden esityksen joukossa ehdolla Thalia-palkinnon saajaksi.  Vuonna 2011 palkittavaksi esitykseksi valittiin Teatteri Takomon Perheenjäsen, mutta kaikki viisi ehdokasta saivat raadilta kunniamaininnan.

Alla ote Thalia-palkintoraadin lausunnosta:

”Ehdotusten perusteella Thalia-palkinnon raati haluaa nostaa esille viisi esitystä viime vuodelta:

Teatteri Nirvana – Paratiisi (ohj. Sini Pesonen)
Ryhmäteatteri – Eduskunta (ohj. Susanna Kuparinen)
Pyynikin kesäteatteri – Rauta-aika (ohj. Kari Heiskanen)
Teatteri Takomo – Perheenjäsen (ohj. Milja Sarkola)
Suomen Kansallisteatteri – Paperiankkuri (ohj. Hanna Brotherus)

Jokainen näistä esityksistä on ollut omassa ajassaan, tilassaan ja tyylilajissaan merkittävä teatteritapahtuma vuoden 2011 aikana, ja kukin ottaa omassa näyttämökerronnan mittakaavassaan kantaa siihen miltä suomalaisuus ja suomalainen yhteiskunta näyttää ja tuntuu ja kuinka se on ja muuttuu tässä ajassa. Esitysten paremmuusjärjestykseen asettaminen on vaikeaa, ja raati haluaa antaa kunniamaininnan näille kaikille esityksille. Vuoden 2011 esityksen Thalia-palkinnon saajaksi raati on valinnut Teatteri Takomon esityksellä Perheenjäsen.”

 

 

Ote Paratiisin käsiohjelmasta: Heterogeenisyys, toinen kieli

 

Paratiisin työryhmä on heterogeeninen yhteisö. Ihmiset ovat kotoisin eri puolilta maailmaa ja erilaisista sosiaalisista taustoista. Kuitenkin suurin joukko näyttelijöistä on syntynyt pääkaupunkiseudulla ylempään keskiluokkaiseen perheeseen ja käynyt läpi taidekoulut ja taidekorkeakoulun.

Esityksen viimeinen kohtaus on senegalilaisen naistanssijan Keurgi La Maison’n suunnittelema ja ohjaama. Hänen tulokulmansa tanssiin on erilainen kuin meidän, taidekorkeakoulutettujen suomalaisten. La Maison’n tanssi on kulttuurin traditioon sisältyvää taidetta, joka toteutuu arkipäivässä ja arkitilassa taideinstituutioiden ulkopuolella. Viimeisen kohtauksen tarkoitus on olla utopia siitä, miten me valtaväestön edustajina voimme oppia toisenlaisista kulttuureista, emme vain opettaa omaa kulttuuriamme ja tapojamme suljetussa suomenkielisessä monologissa.

Uskomme että se onnistuu parhaiten ottamalla ihmiset töihin ja antamalla heille vastuuta yhteiskunnassa. Haluamme ja aiomme työskennellä myös toisista kulttuureista ja sosiaalitaustoista tulevien ihmisten kanssa. Ensin täytyy nähdä erot ja hyväksyä omat taustat ja vasta sen jälkeen on mahdollista kohdata toisia ihmisiä kunnioituksen ilmapiirissä. Tämä voi olla haastavaa, mutta uskomme että vain haasteiden kautta voidaan saavuttaa todellisia voittoja. Sitten voimme ehkä luoda yhdessä jotain uutta – ei ”meidän kulttuuria” tai ”teidän kulttuuria” vaan uutta yhteistä kulttuuria.