Paratiisista sanottua

Sitaatteja Paratiisista ja vähän muustakin:

”Olipa hieno teatterikokemus. Teki mieli seisoen taputtaa mutta en uskaltanut.”  (Joensuulainen katsoja)

”Vankka yhteiskunnallisuus liittyy mitä valloittavimpaan musiikkivideotanssiin, visuaalisuuteen ja vauhtiin.” (Maria Säkö HS 4.8.11)

”Kuten poliittisessa keskustelussa taiteessa polttavimpia teemoja on maahanmuutto. Sitä kommentoivat muun muassa Teatteri Takomon näytelmä Paratiisi ja Ville Tietäväisen ensi syksynä ilmestyvä sarjakuvaromaani Näkymättömät kädet. (…) Ehkä 1970-luvulta periytyvä poliittisen taiteen krapula on vähitellen hellittämässä. Kyynisyyden kulta-aika näyttää olevan ohi, ja taitelija voi jo puhua teostensa sanomasta joutumatta naurunalaiseksi. ” (Jyrki Räikkä HS 23.3.11)

”Paratiisi-esityksessä tutkaillaan sitä, miten ihmisyhteisöt muodostuvat samuuden kokemuksen perusteella. Samalla lähestytään sodan kuvaamisen tapoja, rasististen rikosten uhrien hiljentämistä ja teatterin mahdollisuuksia kertoa näistä asioista.” (Maria Säkö HS 20.2.2011)

”Paratiisia on valloittavaa katsoa, sillä koko energinen joukko vaihtaa rooleja lennossa. Niitä riittää Jumalasta kebabrullaan. (…) Kun senegalilaisen Keurgi la Maisonin upea ääni kokoaan joukon yhteiseen tanssiin, siinä on unelma toisenlaisen tulevaisuuden mahdollisuudesta. Kaikki erilaiset ja eri syistä tänne tulleet voivat löytää yhteisen rytmin ja keskinäisen energian. Lapsellinen toivoko? Minusta sitä on kuitenkin mukavampi ajatella kuin rasistista omahyväisyyttä ja itseensä käpertynyttä tyhmyyttä.” (Marja Kuparinen K&K 2.3.2011)